Blogi

Hanna Kari

Lukuaika:

3min

6.10.2022

Kaupungin lapsille kaunista ja hyvää

HelsinkiMissio syntyi lähes 140 vuotta sitten vastaamaan kaupunkilaisten inhimilliseen hätään.

1800-luvun puolivälissä Helsingissä oli vain 20 000 asukasta. Kaasulyhdyin valaistuilla kaduilla kolistelivat hevoskärryt, puutalojen pihoissa ammuivat lehmät ja kotkottivat kanat.

Teollistumisen myötä kaupungin väestömäärä alkoi kasvaa voimakkaasti. Asunnoista oli pulaa ja etenkin työläiskaupunginosissa kärsittiin köyhyydestä ja sairauksista. Sosiaalista vastuuta suuriruhtinaskunnassa vauhditti nälänhätä ja myös lapsia oli tarpeen auttaa.

Apua hätään ja köyhyyteen

HelsinkiMissio perustettiin vuonna 1883 vastaamaan inhimilliseen hätään. Järjestön nimi oli tuolloin Helsingin kaupunkilähetys ja sen tehtävänä oli köyhien auttaminen, puutteen ja hädän poistaminen. Toiminnasta vastasi tarmokas diakonissa Cecilia Blomqvist, jolle lapset olivat erityisen lähellä sydäntä.

Toiminnan alkuvuosikymmeninä käynnistyi pyhäkoulutoiminta sekä Lastenseimi, jonne työssäkäyvät vähävaraiset äidit jättivät alle neljävuotiaat lapsensa hoitoon. Vapaaehtoiset ylioppilaat opettivat köyhien lasten koulussa, ja pyhäkoulu- ja rippikouluiän välissä oleville lapsille järjestettiin ompelu- ja veistokokouksia.

Suojaa ja turvaa orpolapsille

Orpoja tai laiminlyötyjä lapsia kohdattiin kotikäynneillä traagisissakin olosuhteissa. Työntekijät sijoittivat heitä yhdistyksen lähetysmajaan, kunnes ensimmäinen lastenkoti perustettiin vuonna 1907. Tuolloin alettiin järjestää myös kesäsiirtola- ja viljelypalstatoimintaa vaikeista olosuhteista tuleville lapsille. Heille haluttiin tarjota ohjattua ja mielekästä tekemistä, yhdessäoloa sekä suojella heitä huonoilta vaikutteilta. Kirkonkelloja soittamalla kaupungin lapsia kutsuttiin iltaisin turuilta ja toreilta kotiin. Kaiken kaikkiaan HelsinkiMission perhetyön alku on ollut ennaltaehkäisevää pelastustyötä tarjoten lapsille ruman ja alhaisen vastapainoksi kaunista ja hyvää.

Ankarat puutteen vuodet, sisällissodan verestävät haavat sekä espanjantauti kurittivat Suomea vuosina 1919−1920. Sota jätti jälkeensä tuhansia orpolapsia, Helsingissä heitä oli 900, joten yhdistyksen orpokodille oli tarvetta. Aliravittujen lasten terveydentilaa seurattiin tarkasti ja orpokodin ahtaissa tiloissa sopu antoi sijaa, kun useampi lapsi nukkui samassa sängyssä.  Perheitä tuettiin ruoka-, vaate-, puu- ja raha-avustuksin, lapsille suunnattiin ompelu-, veisto-, laulu- ja nuorteniltoja.

Kesäleirejä, kerhoja ja aineellista apua

1930-luvun pula-aikana kerhotoiminnassa tarjottu ilmainen ruoka houkutteli sankoin joukoin lapsia toimintaan. Suosituilla kesäsiirtolan leireillä yritettiin lihottaa laihoja lapsia sekä vahvistaa yleiskuntoa ulkoleikkien ja retkien avulla.

Talvi- ja jatkosodan Helsingissä kerholapsiin pidettiin yhteyttä kirjeitse ja koteihin toimitettiin vaate- ja avustuspaketteja. Vuoden 1940 aikana avustettiin lähes kahta tuhatta sodassa kärsinyttä perhettä ja sota-aikana lasten määrä HelsinkiMission lastenkodeissa lisääntyi. Helsingistä lähetettiin noin 1 200 sotalasta ulkomaille, ja HelsinkiMissio oli mukana lähettämisessä. Rauhan tultua huomioitiin erityisesti perheitä, joiden isä oli kaatunut sodassa.

Sodan jälkeisessä Helsingissä lapset näkyivät ja kuuluivat − suuret ikäluokat syntyivät. Uutta toimintaa 1950-luvulla heijastelivat lapsi- ja nuorisotyötä varten avattu kerhomajatoiminta, oma partiolippukunta Harjuntytöt sekä ylioppilaskoti, joka auttoi vähävaraisia nuoria suorittamaan opintonsa Helsingin oppilaitoksissa. Pyhäkoulutoiminta oli aktiivista ja lasten kanssa tehtiin opintoretkiä kulttuurinähtävyyksiin.

Toiminnan syntyajoista alkaen harjoitetussa joulujaossa avustettiin vuonna 1962 yli 600 lasta. Lapsiperheitten paketit sisälsivät muun muassa riisiryynejä, omenia, vaatteita, leluja, makeisia, joululehtiä sekä rahaa. Kotivuori vakiintui kouluikäisten lastenkodiksi ja Eräranta lasten ja nuorten virkistäytymispaikaksi. Hyvää aikaa edusti Harjun leikkikoulun esikoulutoiminta 1970-luvulla ja Mirjamin päivä- ja kerhokotitoiminta 1980-luvulla.

Kriisipiste lama-ajan nuorille

Lama palautti pääkaupunkiin lapsiperheiden ongelmat. Velkaantuminen, työttömyys ja toimeentulovaikeudet leimasivat 1990-lukua. Itsemurhaa harkitseville tai sitä yrittäneille nuorille perustettiin pohjoismaisittainkin uutena toimintamuotona yhtä toiminnassa oleva kriisipiste sekä pitkäikäinen nuorten asumis- ja kuntouttamisyksikkö Ankkuri.

Lapsiperheet toiminnan keskiössä

Pelastakaa sukupolvi -hanke kymmenen vuotta sitten nosti lapsiperheet HelsinkiMission keskiöön vuosien tauon jälkeen. Yhteistyössä kaupungin kanssa käynnistettiin vapaaehtoisten toteuttama perhementoritoiminta, joka tavoittaa vuosittain yli sata perhettä.

Tänä päivänä perhepalvelut muodostavat 30 prosenttia HelsinkiMission hyvinvointipalveluista. Vapaaehtoisten toteuttaman perhementoritoiminnan ja olohuonetoiminnan lisäksi meillä on sairaalavapaaehtoistoimintaa Uudessa lastensairaalassa sekä matalan kynnyksen keskusteluapua. Toimimme läheisessä yhteistyössä kaupungin sote-palveluiden kanssa ja saamme korvaamatonta tukea lahjoittajilta ja eri rahoittajilta.

Tietolähteenä on käytetty Ville Jalovaaran toimittamaa teosta, Älä jätä ihmistä yksin – HelsinkiMissio 130 vuotta. Kirjapaja 2015.

Hanna Kari

6.10.2022

Saattaisit kiinnostua myös näistä

Kaupungin lapsille kaunista ja hyvää